Alkuun
Edellinen sivu


3. Mittausmenetelmät

3.1. Johdinelektrodit

Johdinelektrodit sopivat suurten sylinterinmuotoisten solujen, kuten mustekalan
jättiläisaksonien tutkimiseen. Tämä menetelmä oli yleinen varhaisessa perustut-
kimuksessa. Kuvassa 3 on esitetty yksinkertainen johdinelektrodikytkentä.

Kuva 3. Johdinelektrodimenetelmä.

3.2. Aukkomenetelmä

Tämä menetelmä sopii pitkänomaisiin soluihin, kuten johdinelektrodimenetelmä-
kin, mutta solun läpimitan ei tarvitse olla yhtä suuri ja sitä voidaan käyttää esimer-
kiksi myeliinitupellisiin hermosoluihin ja selkärankaisten lihassoluihin.

Menetelmän ideana on, että solu kulkee usean toisistaan sähköisesti eristetyn
liuosaltaan läpi, jolloin elektrodeja ei tarvitse viedä solun sisään vaan ne voivat
olla altaassa, josta on yhteys solun sisään. Esimerkki laitteistosta on kuvassa 4.

Kuva 4. Aukkomenetelmä.

Solu voi kulkea altaasta toiseen ilman, sukroosin tai vaseliiniaukon kautta, jol-
loin näiden korkea resistanssi pitää altaat toisistaan erotettuina. Suuret pyöreät
solut voidaan lukita suppilonmuotoiseen aukkoon kahden altaan välille. Kun so-
lu on kiinni aukossa, se puhkaistaan toiselta puolelta, jolloin toinen allas on yh-
teydessä solun sisäpuoleen ja toinen allas on yhteydessä solun ulkopuoleen.

3.3. Mikroelektrodimenetelmä

Mikroelektrodimenetelmässä jännite mitataan mikroelektrodilla ja virtaa syöttä-
vä ohjauselektrodi on mikroelektrodi. Geometrisesti tämä on siis pistemäinen
menetelmä ja sopii siis pieniin ja mieluiten pyöreisiin soluihin. Esimerkkilaitteisto
on kuvassa 5.

Kuva 5. Kahden elektrodin mikroelektrodimenetelmä.

Menetelmän erikoissovelluksia ovat kolmen elektrodin jännitelukitus, joka kehi-
tettiin lihassäikeen pään mittaamiseen, sekä yhden elektrodin jännitelukitus, jota
voidaan käyttää silloin kun solu on liian pieni tai hauras usealle elektrodille. Yh-
den elektrodin jännitelukitus on käytännöllinen myös silloin, kun -koetilanteen ta-
kia ei ole mahdollista asettaa kahta elektrodia tarkasti samaan soluun. Tällainen
tilanne on esimerkiksi silloin, jos soluun ei ole suoraa näköyhteyttä.

Yhden mikroelektrodin menetelmässä yhtä ja samaa mikroelektrodia käytetään
vuorotellen jännitteen mittaukseen ja ohjauselektrodina virran syöttämiseen soluun.
Tästä aiheutuu kuitenkin kahta elektrodia hitaampi jännitevaste sekä epätarkkuutta
virran ja jännitteen mittauksiin.

Mikroelektrodimenetelmässä mittausresistanssin Rs vaikutus tulee huomata erityi-
sesti mikroelektrodien suuren, noin megaohmien luokkaa olevan resistanssin takia.

3.4. Pipettimenetelmä

Pipettimenetelmässä solu imetään kiinni pipetin suuaukkoon ja solukalvo rikotaan
aukon kohdalta. Näin pipetin sisältö on yhteydessä solun sisältöön. Pipetissä voi
sijaita sekä jännitettä mittaava että virtaa soluun syöttävä elektrodi, josta voi kui-
tenkin seurata ongelmia pipetin sarjaresistanssin takia. Sarjaresistanssiongelma voi-
daan välttää käyttämällä mikroelektrodia tai toista pipettiä tai käyttämällä pipettiä
vuorotellen jännitteen mittaamiseen ja virran syöttämiseen, kuten yhden mikroelek-
trodin menetelmässä. Kuva 6 esittää pipettimenetelmässä käytettävää laitteistoa.

Kuva 6. Pipettimenetelmä.


Seuraava sivu

Copyright © 1998, 1999 Mika Letonsaari